Lasten ja nuorten hyvinvointiin kannattaa panostaa
Kategoria(t): AiheetonLasten ja nuorison hyvinvoinnista huolehtiminen on yksi yhteiskunnan tärkeimpiä tehtäviä. Se ei ole silti ainoastaan yhteiskunnan tehtävä, vaan ennen kaikkea kodin ja meidän vanhempien. Ensisijainen lasten kasvatusvastuu ja kasvatusoikeus kuuluu vanhemmille.
Yksilön persoonallisuus, mielenterveyden perusta ja vuorovaikutustaidot muotoutuvat paljolti jo lapsuusiässä. Lapsuudessa ja nuorena omaksutaan elintavat, jotka vaikuttavat loppuelämän terveyteen ja hyvinvointiin. Lapsuudessa ja nuoruusiässä muodostuu perusta aikuisiän työ- ja toimintakyvylle. Elämässä tulee usein eteen asioita joihin et voi itse vaikuttaa. Esimerkiksi sairastumisiin vaikuttavat ulkoiset olosuhteet, perimä ja moni muu asia, mutta myös elintavat, kuten liikunta, ravinto, uni yms.
Lasten ja nuorten kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin edistäminen on inhimillisesti, yhteisöllisesti ja taloudellisesti kestävämpää kuin ongelmien korjaaminen jälkikäteen. Siksi vanhempien tulee – kaiken oman kiireen keskelläkin – tukea jatkuvasti jälkikasvuaan. Olisi osattava olla aidosti kiinnostunut siitä kuinka lapsi voi. Välillä on hyvä kysyä, että mitä sinulle kuuluu? Tai minkälainen päivä tänään on ollut?
Uskon, että jo lapsuudessa alkaa tulevaisuuden perustan luominen mm. vanhempana toimimiselle ja seuraavan sukupolven kasvattamiselle. Siksi lapsuuden ja nuoruuden pahoinvointi saattaa heijastua kielteisesti myös seuraavan sukupolven kasvuoloihin ja hyvinvointiin.
Olemme yhteiskuntana jälleen nousemassa hitaasti mutta varmasti maailmanlaajuisesta talouskriisistä. Hetkellinen työttömyyden kasvu ja verotulojen vähentyminen heikensivät julkisen talouden näkymiä. Kestävyysvaje pukkaa päälle ja hyvinvointipalveluiden kehittämismahdollisuudet ovat heikentyneet. On kuitenkin välttämätöntä, että lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisestä huolehditaan, vaikka taloustilanne olisikin haastava.
Perheiden hyvinvoinnin edistäminen on jakautunut päätöksenteossa monille eri hallinnon aloille. Yhteistyö yli sektorirajojen onkin ensiarvoisen tärkeätä. Kannatan silti Pääministeri Kiviniemen ajatusta Perheministerin tehtävän perustamisesta. Uutta ministeriötä ja byrokratiaa ei tarvita, vaan sosiaali- ja terveysministeriö lienee soveltuvin asiaan.
Panostamalla perheiden hyvinvointiin, varmistamme terveen ja reilumman yhteiskunnan. Siksi seuraavalla vaalikaudella tuleekin olla perheministeri.
