Maaseutu tarvitsee palveluita
Kategoria(t): AiheetonTakavuosina MTK lanseerasi kommentin ”maaseutua ei voi tuoda”. Iso totuus sinänsä, mutta mitä sen taakse kätkeytyy?
Monen kaupunkiseudun läheisyyteen liittyy maaseutua ja pienempiä maaseutumaisia pikkukaupunkeja. Eduskunnan maaseutupoliittinen selonteko kutsuu näitä nimellä seutukaupunki.
Kaupunkien läheinen maaseutu on tutkimusten mukaan halutuinta asuinaluetta Suomessa ja palvelut sinne syntyvät tarpeesta eli markkinataloudellisin ehdoin. Esimerkiksi monet lapsiperheet valitsevat asuinpaikakseen juuri kaupungin läheisyydessä sijaitsevan harvemmin asutun maaseudun. On tilaa asustaa, harrastaa ja elää! Työpaikka sijaitsee monella silti kaupungissa, siedettävien kulkuyhteyksien päässä. Monelle leivän antaa myös maa- ja metsätalous, työn tapahtuessa ihan oikeasti siellä aidolla maaseudulla. Eduskunnan maaseutupoliittinen selonteko puhuu tällöin käsitteestä ”ydinmaaseutu” tai ”harvaan asuttu maaseutu”. Jos palvelut pelaavat peruskunnassa ja elämä on mallillaan, muutaman kymmenen kilometrin työmatka sujuu hyvin. Palveluina kyläkoulut, kaupat, apteekki, valtion virastot ja vaikkapa poliisi ovat tärkeitä. Siksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa on yksilölliset eroavaisuudet huomioitava. Kuntakenttämme on heterogeeninen, muun muassa maantieteellinen rakenne ratkaisee.
Surullista on se, että hallinnon rakennekehitys iskee edelleen ikävimmin juuri tällaisiin seutukaupunkeihin. Hallinnon keskittäminen on osin perusteltua, mutta harmillisinta on se, että keskittämisen kohteina ovat nykyisin mm. käräjäoikeudet, poliisin palvelut, verohallinto ja maanmittaustoimistot. Paineita on myös työvoimahallinnon, aluesairaaloiden ja ammattioppilaitosten suuntaan.
Tässä kehityksessä on tärkeätä muistaa se tosiasia, että kaikki seutukaupungit eivät ole muuttotappion alla, vaan myös maltilla kasvavia kuntia on mukana. Päätöksillä ei siis saa ruokkia alueellisen eriarvoisuuden syntymistä, varsinkaan kun pakkoa tähän ei ole. Ikärakenne aiheuttaa Suomessa monelle pienemmälle kunnalle oman haasteensa ja kuntien välinen verotulojen tasausjärjestelmä on äärimmäisen tärkeä monelle seutukaupungille. Siksi tällaisten seutukaupunkien asema on osattava arvioida kokonaisuutena. Huomion arvoista on se, että seutukaupunkien hyvät palvelut mahdollistavat myös ydinmaaseudun tai harvemmin asutun maaseudun elinvoiman. Yksittäisten hallinnonalojen keskittämisratkaisujen seuratessa toisiaan lopputuloksena on helposti palveluiden alasajo ja siitä ei hyvä seuraa!
Väestönkasvu keskittyy lähivuosina entistä enemmän kasvukeskuksiin ja kaupunkiseuduille. Tämä kehitys on väistämätön. Palveluiden keskittämisen suhteen on oltava silti varovainen. Joukkopako kaupunkiin nostaa asuntojen hintoja ja lisää pahimmillaan ruuhkia sekä ekologisia ja sosiaalisia ongelmia. Myös se fakta on hyvä muistaa, että Suomi on aina elänyt maa- ja metsätaloudesta ja näin pitää olla jo ihan omavaraisuussyistä jatkossakin.
Siksi tulevan eduskunnan pitää muistaa, että pakollisen palvelurakenneuudistuksen toteutuksessa pidetään maalaisjärki mukana.
